Jumalan hylkääjä

Muistan ne sun silmät,
ne niin petetyt.
Muistan sun ilmeen,
vuodet taakse jätetyt.
Kaikki ne huudot,
kaiut menneisyydestäin.
Ihan kaikki muu on
mulla vielä edessäin.

Huominen oli eilen,
hän sanoi unessain.
Miten minä tein sen,
Paljastin pahimpain?

Miten mieli niin tyyni,
sydän liian rauhallinen.
Kaikki oli minun syyni,
niin itsetuhoinen.

Hetken olin perhonen,
kuin siipeni, revit minut unistain.
En silmiäin ummistaa enkä nukahtaa,
enkä koskaan lentää saata lain.

Joten muista mun silmät.
Nämä niin petetyt.
Kieroihin kyyneliin kaatuneet.
Muista nämä kasvot,
kauan sitten jätetyt
ja Jumalan hyljänneet.

Kohmeiset sormet

Kylmä hohde, kohmeiset sormet.
Hiipuvat sykkeet sydämen.
Vieläkin vihaa tunnet mutta
ovat kyyneleet omat eilisen.

Sinä säälit ja paheksut kokonaisuutta,
joka ei itseään hillitse.
Tunnet suurta haluttomuutta
myöntää se olet sinä itse.

Ja vain lietsot vanhaa kipinää,
et käyttäydy, ole kunnolla.
Etkä tiedä miten käy kipeää
elää toisen omatunnolla.

Pyyhi kylmä hohde silmiesi,
lämmitä kohmeiset sormet.
Elävöitä sykkeet sydämesi,
sydämesi jonka tunnet.

Palapeli

Niin kauan itkin,
sisält hajosin.
Liikaa kärsin,
liian syvälle vajosin.

Siellä pinnan alla
nukkui hiljaisuus
ja vain suunnan kadottamalla
vois löytyä uus.

Niin tyyni pinta,
mihin ei kukaan kajonnut.
Mikä oli sen hinta
kun ei valehymy hajonnut?

Ja kaikki ne sanat,
jotka vaiennettu on,
kuin palapelin palat
on niiden määrä loputon.

Miten kaksi kättä
jotka hakee sylihin
voisi olla ymmärtämättä
et on tuska alla hymynkin?

Pimeässä kuljin,
onko se tie ihmisen?
Silmät pelosta suljin,
mut on pelkokin vain väliaikainen.

Pimeä

Kivetystä kävelen,
tietä kahteen elämään.
Kuulen joka sävelen
jotka johtaa minut pimeään.

En anna tilaa pelolle,
sen suljen pois.
Ei vastinetta elolle,
ei koskaan kuolla vois.

Pimeäkin valoa on,
yö on aamu niin.
Tekoa niin jaloa,
jalot vaihtuu typeriin.

Jossain tuolla

Olen tämän talon vanki.
Olen riepoteltu halki.
Kankeana kuin kanki.
Kuljen maailman loppuun.

Minä olen vain aave,
olen äänetön suru.
Itsetuhoinen aate
on kylvätty muhun.

Tää ei oo enää koti.
Ei äiti mua auta.
Kaikkeen vastataan:
"Painu vittuun jumalauta!"

En mä halua kuolla,
en aio luovuttaa.
Tavataan jossain tuolla,
mis on niin paljon parempaa.

Hei rakas äiti
vieläkö minut muistat?
Mulla on paha olla,
eikä elämä oikee luista.

Annan anteeks äiti,
kai viimein tajusit
et en pysty kaikkeen
tai olla mitä halusit.

Levolle painan pääni
alan nukkumaan.
Tavataan jossain tuolla
mis on niin paljon parempaa.

Dialogi

Uskotko?
En usko.
Miksi?
En vain usko.
Mihin et usko?
En mihinkään, se kaiken siis sisältää,
voi olla vaikea ymmärtää, mut en jaksa välittää.

En jaksa toistamiseen, 
sanoa sanat kliseet. 
Et tein minä virheen,
laskematta viiteen
nostin kirveen.
Kaikki sen tietää
tein teon hirveen.

Tuliko sinulla mieleen
ehkä meni pieleen,
teot tarkoituksen
valtakunnan karkoituksen
voisi aina hyvittää
lailla syntien kartoituksen?

Ei riitä elinikää
niitä ylhäällä pitää,
sillä syntisenä tulin
syntisenä kuolen
luulet että se piinaa
aiheuttaa huolen.

Tehdään niinkuin haluat
se syy miksi en usko
ja paraneekin tajuta
et ei ole mitään mihin uskoa.

Tänään

Tänään on hyvä olla
tänään hymyilen.
Anteeks annan kaiken,
sanat paholaisen
jopa eilisen.

Pyydän anteeksi
huonon käytöksen,
se satutti,
niin vitutti,
nauroin joka ihmisen.

Miksi sinä itket?
kai aiheutin mä huolen.
Tänään on hyvä olla,
tänään minä kuolen.

Karma

Olen yksin ja täysin varma,
et jos nyt hengitän niin kuolen
ja mut vihdoin löytää karma.
Enkä ikinä sanoisi ääneen,
lauseet sanomatta jääneet.

Miks en voinut vaan uskoa,
kun koitit selittää
et ihmiset on pahoja,
ne läheltäs häviää.

Vähän pelottaa kun vedän henkeä syvästi,
huudan "Rakastin sinua!"
kuule mun hyvästit.

Viikon viides päivä

Näemme aina,
ilman sanoja,
ilman katseita.
Tämähän on pakko,
näin sen piti mennä,
näin se on luotu.

Viikon viides päivä,
minä itken Jumalaa,
sinä uskot humalaan,
mutta sinä rakastat minua
silti tiedän
et viikon joudun odottaan
ilman sanoja,
et rakastat mua taas.

Smile

Unohdin pidättää hengitystä.
Unohdin olla pettynyt.
En ajatellut kärsimystä,
en ollu niin eksynyt.

On lupa hengittää,
lupa hymyillä.
Elän tätä elämää,
just tätä hetkeä.

Sä oot mun kanssani,
et tässä vaan mielessä.
Mä en oo pahoillani,
mullaki oli asiat pielessä.

En enää oota sitä hetkeä,
en sitä katsetta, en sitä  hymyä.
Mun on aika lähteä,
älä katso, et löydä syytä.

Ehkä pienen lapun tai et sitäkään.
Paljon enemmän kuin voit ymmärtää.
Kaikki mitä halusin,
kaikki mitä hain,
selvällä käsialallla siinä lukee:
Smile?

Voitto

Mä voitin, selvisin.
Mä nousin, loukkasin.
Mä nauroin, hymyilin.
Mä itkin, kiroilin.

Mitä sulla muka on?
Oot tyhjä, arvoton.
Sä löit, löin takasi,
revit, revin palasiks!

Tiedän miten asiat on,
ei, en oo tyhmä.
Vein kotiin mun voiton
mut tää koti on tyhjä.

Olin niin vitun tyhmä.

Onni

Miten pimeä onnellisuus
hiipi hänen luo.
Antaa anteeksi vain jos,
petollisuus sen suo.

Miten pieninkin sana,
se suureksi kasvoi
eli parempana
ja terävä kuin nuoli,
kaatui katkerana,
otti ja kuoli.

Omatunto

Korkki auki, meikit päälle,
10cm korois pettävälle jäälle.

Linjat katkee,
suora viiva kaartuu.

On se hienoo
kun hieman humaltuu.

Puoli iltaa pimennossa,
muistikuvia jossa,
ihmiset on kuin eläimiä,
nyt jo pelkään niitä

ja se paine joka ilmaan nostaa,
mut sun maine jo huonolta kuullostaa
ja anteeks annon voi rahalla ostaa
ja rahaa onku roskaa
ja roska ei lopu koskaa,

samaa en voi sanoo sun omatunnosta.

Minun kyyneleet

Herään, hiljaa huokaan,
mistä ihmiset kiittää Luojaa?
Katson peiliin,
pidän kyyneleet,
nojaan seiniin,
pidän kyyneleet.

Koitan hymyillä,
pidän kyyneleet,
pidän ne silmissä,
minun kyyneleet.

En halua syödä,
joten pidän kyyneleet,
minut on lyöty,
silti pidän kyyneleet.

Varastit kaiken sen,
veit jopa sydämen,
pidän kyyneleet,
pidän kyyneleet.

Katsot kun kidun,
silmissäin kyyneleet,
mutta nämä ovat minun,
minun rakkaat kyyneleet,
poskellein vierähtäneet.

Paha

Sinä puhut kuin paha
perimmiltäsi epäilevä,
piilee tuska alla nahan,
sinä manasit pahan.

Jos puhut minun kieltä
niin ymmärrät minun sanani
ja tajuat pysyä pois tieltä,
tietäisit minun rajani.

Kun huudan et kieltäis
tajuaisit tarkoituksen,
et vaientais, et säälis,
antaisit tahallisen karkoituksen.

Pelko

Älä puhu mulle menneistä,
ole tässä ja nyt.
Niiden vuosien synneistä,
miten olit särkynyt.

Älä puhu rakkauksista,
sillä ne oli ja meni.
Älä puhu hänen kasvoistaan
tai siitä miten hän ajatteli.

Älä sano miten hänet halusit,
koska ajat on muuttuneet,
mua niil sanoil satutit,
mun luulit suuttuneen.

Mä vain pelkään,
koska oot niin tärkeä.
Pian onni puukottaa selkään
vaik epäilys ei oo järkeä,
mut oot mun elämä
ja on luonnollista pelätä.

Valtio

Sä koitat olla sitkee
ja vain vihasta itket.
Kaikki viedään,
niin mitä sitte?

Valtio väkivallan,
verbaalinen itsemurha.
Saman katon alla
on sensuuri turhaa.

Raha on huumetta,
synti huonosta tavasta.
Ihmiset peloissaan etsii
pelastusta Jumalasta
tai uudesta neulasta,
siks tää valtio on niin paska.

Murha

Tämä on tie,
tämä on oikeus ja valo.
Mihin se vie?
Kotiin vai tyhjään taloon?
Minä pelkään Jumalaa,
vaikka totuuden tiedän
ja niin pelkään maailmaa
kun sinä olet siellä,
mutta heikkouteni,
syntini kiellän.

Kai tämä on loppu,
sivu viimeinen.
Se on väärin, niin väärin,
tää tuska ihmisen
ja pelko ikuisuuden.

Ehkä odotan vielä silloinkin,
kun meret on tuhkaa.
Maailma on niin helvetin pieni,
että sodatki on juhlaa.
Silloin vihdoin on oikeus
olla syntymättä.
Silloin vihdoin tajutaan
olla välittämättä.

Toivon et otteeni kadotan,
ettei kaikki olis turhaa,
koska jos vielä odotan
niin jonotan murhaan.

Kaipuu

Vieläkö minut tunnet,
vaikka kuluneet on vuodet?
Muistatko naurun,
muistatko huolet?

Liian helposti toisiinsa
sulautuivat päivät.
Olemmeko me tosiaan
ainoat jotka jäivät?

Sanoin kaikki muuttuu,
halusin olla vapaa,
mutta vapaus oli vain kaipuu,
yksinäisyys ilman rajaa!
Ei pitäny satuttaa,
en mä tarkoittanu pahaa.

Hyvinvointi hymiöt

Sulla ei oo varaa sanoo et oot pahoillas,
sä teit sen ja teit viel tahallas.
Satutit koska halusit,
vain ollaksesi vittumainen,
mut se ei tunnu, ei satu
mä olen aivan uusi nainen.

Ja voit olla varma, en pelkää karmaa
ja sun huudot kuulee jokainen.
Ei virkavalta, sua auta
oot mies niin pahasuinen.
Helvetti, vittu, jumalauta,
jatkuu lista ikuinen.

Et kättäs enää nosta,
vallan vaihto pakollinen,
ei kiltti tyttö kosta
mut oon jo valmiiks rikollinen.

Hyvinvointi hymiöitä,
maalaan pitkin sun naamaa
ja muka aina ylitöitä
ja et ei haukku tee haavaa.
Sano viel ykski sana,
nii seinät liikkuu lähemmäksi,
muka elit parempana,
sanoit mua vähemmäksi.

Vielä kerranki jos kosket,
sulle tulee ikävä tätä taloa
ja jos suunnitelmani sotket
et enää nää päivän valoa.

Ja kun joku kysyy mis oot,
sano et sul on taas ylitöitä
ja tän sellini seinään maalaan
hyvinvointi hymiöitä.















 ps. Kuva on Weheartit.com:ista, eli en omista sitä.

En pelkää?

Pelkään rakkautta
että sydän murtuu.
Onko yksinäisyys pahempaa,
kun sen kipuun turtuu?

En pelkää tulevaa,
se tulee kuitenkin.
Enkä pelkää kuolemaa,
sen koen myöhemmin.
En pelkää tuomitsemista,
en uhkaa helvetin,
mutta rakastumista,
sitä tuskaa pakoilin.

Lopulta sydän on tuhkaa,
hymyileminen turhaa,
sen muistan vieläkin.
Niin pienen hetken olin onnellinen,
nyt nainen katkerin.

Pahoillaan

Saan aina ensimmäisen askeleen,
mutta ei ole voimaa lähteä,
jos vain vois palata eiliseen,
jos vielä luottaisin siihen ihmiseen.

Niin huutaisin vielä kun voisin,
tekisin kaiken niin paljon paremmin,
olisi sanani, tekoni toisin,
niin tekisin jos voisin.

Ei enää ole aikaa,
kun olla pahoillaan.
Kaiken hyvän minkä sain aikaan,
sain myös katoamaan.
Onko edes mahdollista
olla näin pahoillaan?

Tiedät

Tiedät miten asiat on,
vain kiertelet ja kiellät.
Voitko sanoa olevasi toivoton
ja oman onnesi tiellä?
Jos tunnet niin tunnen,
miksi sitten kiellät?
Tätä kiertelyä en enää siedä,
kyllä sinä tiedät.

Kun katson, koitan tavoittaa
jotakin syvällä sinussa
vai onko sitä olemassakaan?
Sitä hetkeä milloin myönnät
et ihmisiä pois työnnät.
Minä näen sen,
kyllä sinä tiedät.

Petä minut

Ei oikeaa, ei väärää
et voi ymmärtää,
ei sanat mua määrää,
ei voi herättää,

Molempien teot,
ne raakoja ja pahoja,
molempien pelot
ovat siltoja lahoja,
jotka säälimättä pettää
ne altasin aina.
En usko ketään,
ei sun sanas paina.
Ne ei mua liikuta,
ei vaikuta.

Petä vain,
petä vain.

Näiden silmien takana

Minä rakastan sinua,
mutta näiden silmien takana
sinä olet murhattu, revitty ja vihattu.
Niin turhautunut olen,
niin kulunut olen.

Silti vain rakastan sinua,
mutta näiden silmien takana
sinä hukkuisit virtaan
jonka itse rakensit.
Ihan omalla kädelläni katsoisin
mitä sinä sietäisit,
jotta sinäkin tietäisit
miltä tuntuu olla pinnan alla
ja vain katsomalla
sinä alkaisit pelätä,
siksi en silmiäin herätä.

Pois

En jaksa enää,
eivät voimani riitä,
juokset perään,
tavoitat minut,
hajoitat minut.

En pääse pois,
etkä pääse pois,
hajoamme,
rakas, me katoamme,
me rakastamme,
vihaamme.

Ymmärrä et,
et usko et se hajota vois,
odota niin näet,
askeleeni, sydämeni kävelee pois.

Katso minua

Näätkö nuo silmät?
Katso niitä, katso niiden lävitse.
Ne hymyilevät.
Katso tarkkaan, älä ohitse.

Kuljin liian kauas,
kuljin, mutta olin kaunis.
Sinun täytyi rakastaa
ja kuulin sinut kauas.

Revin sinut mukaan tälle tielle,
katso minua, olen pakkomielle.
Katso nyt silmiäni,
mitä olet rikkonut,
liikaa ne ovat itkenyt,
salaisuuksia kätkenyt,
mutta sinä et silti katsonut.

Hymy

Tässä nyt oon,
hymy pinttynyt kasvoillain,
se on tullut jäädäkseen,
ei pudota saata lain.
Se tarkoittaa et sain haluamain,
se tarkoittaa et löysin rakkainpain,
se tarkoittaa et voitin kuoleman.

Vielä hetken tässä oon,
tuo sama hymy kasvoillain,
tuon hymyn kyyneleet,
lepäävät poskillain.
Se tarkoittaa et kadotin kaiken mitä hain,
se tarkoittaa et hajotin kaiken mitä sain,
se tarkoittaa et löysin kuoleman.

Kaartuvat sillat

Tummuvat silmät,
kylmä illat
juoksee kilpaa,
ylittää sillat
ja nousee kaatuakseen,
kuoliaaksi hajoaa,
nukkuu maatuakseen
tai tajutakseen,
halutakseen,
kaiken, joka helvetin hetken,
pimeän tien,
pimeät retket
ja kun itket,
tummuvat silmät,
muista ne hetket
ja ne kaartuvat sillat.