Neljä vuotta

Rikoin kauan sitten rajat
ei sieluni ole liaton,
mutta kun kuulin ne sanat
olin vihdoin nainen viaton.

Se oli neljä vuotta turhaan,
sä rakastitiko mua lainkaan,
sitä verrata voisi murhaan
mut se oli elämäni onnellisinta aikaa.

Se rata jatkui aurinkoon
seassa valojen ja puiden
jaoimme ilon ja ahdingon
mut olin vain vieras seassa muiden.

Mä haluan sano kiitos,
tää on nyt mitä on
ja viel tää kipu helpottaa.
Mä haluan sanoa anteeks,
mut nyt oon viaton
ja siks tää on niin paljon helpompaa.

Harvat

On toivoni tyhjä kaivo
jonka kaiku ei kauas kanna.
Loputon on naisen raivo
joka ei armoa anna.

Hän rakastaa loppuun asti,
hän näyttää pelastajalta
vaan liian raskaaksi kävi lasti
ja jalat pettivät alta.

Hän vain halusi olla vapaa,
nyt on mielensä armoilla
ja pahat henget ajaa takaa
ja on onni vain harvoilla.

Anteeksi

Olen pahoillani rakas,
en pysty enää,
en kestä enää,
en jaksa enää.
Valitsin saman tien
vaik' vaihtoehtoja oli monta,
siel ois ollu kaikkee hyvää,
nyt vain itkua loputonta.

Anteeksi et sut petin,
mä oon niin pahoillani,
anteeks antoo etin
nyt tyhjil sanoillani,
mutta vielä joskus
mä seison jaloillani
ja silloin sen sanot:
"Rakas, oon niin pahoillani"