Saan aina ensimmäisen askeleen,
mutta ei ole voimaa lähteä,
jos vain vois palata eiliseen,
jos vielä luottaisin siihen ihmiseen.
Niin huutaisin vielä kun voisin,
tekisin kaiken niin paljon paremmin,
olisi sanani, tekoni toisin,
niin tekisin jos voisin.
Ei enää ole aikaa,
kun olla pahoillaan.
Kaiken hyvän minkä sain aikaan,
sain myös katoamaan.
Onko edes mahdollista
olla näin pahoillaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti