Kivetystä kävelen,
tietä kahteen elämään.
Kuulen joka sävelen
jotka johtaa minut pimeään.
En anna tilaa pelolle,
sen suljen pois.
Ei vastinetta elolle,
ei koskaan kuolla vois.
Pimeäkin valoa on,
yö on aamu niin.
Tekoa niin jaloa,
jalot vaihtuu typeriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti