Muistan ne sun silmät,
ne niin petetyt.
Muistan sun ilmeen,
vuodet taakse jätetyt.
Kaikki ne huudot,
kaiut menneisyydestäin.
Ihan kaikki muu on
mulla vielä edessäin.
Huominen oli eilen,
hän sanoi unessain.
Miten minä tein sen,
Paljastin pahimpain?
Miten mieli niin tyyni,
sydän liian rauhallinen.
Kaikki oli minun syyni,
niin itsetuhoinen.
Hetken olin perhonen,
kuin siipeni, revit minut unistain.
En silmiäin ummistaa enkä nukahtaa,
enkä koskaan lentää saata lain.
Joten muista mun silmät.
Nämä niin petetyt.
Kieroihin kyyneliin kaatuneet.
Muista nämä kasvot,
kauan sitten jätetyt
ja Jumalan hyljänneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti