Pelkään rakkautta
että sydän murtuu.
Onko yksinäisyys pahempaa,
kun sen kipuun turtuu?
En pelkää tulevaa,
se tulee kuitenkin.
Enkä pelkää kuolemaa,
sen koen myöhemmin.
En pelkää tuomitsemista,
en uhkaa helvetin,
mutta rakastumista,
sitä tuskaa pakoilin.
Lopulta sydän on tuhkaa,
hymyileminen turhaa,
sen muistan vieläkin.
Niin pienen hetken olin onnellinen,
nyt nainen katkerin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti