Minä olen nuori, maailman toivo
arpia, lääkkeitä, laitoshoitoo
En enää tunnista sua
en löydä syitä, miksi rakastua
ihmiseen joka ei tunne mua
alkaa valehtelu taidot harjaantua.
Minä kävelen pitkin seinää,
punaista viivaa
nään mitä muut ei nää,
sen mikä mua piinaa
pelottaa niin saatanasti,
joten tartun viinaan
4 päivää enää,
neljä vuotta myöhässä,
sillä ei ole mitään väliä,
vihdoin loppuu tää hälinä,
silloin seison suorana,
seison pää selvänä.
Minä olen nuori, maailman toivo
arpia, lääkkeitä, laitoshoitoo
Ja auta ei mikään
sehän kuuluu tähän ikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti