Hän

Minä en ole paha ihminen
minä vain teen mitä täytyy
minä taistelen.
Tämä olkoon varoituksen ääni,
en ole oma itseni
ja sekaisin on pääni.

Miksi he lähtivät?
Voisiko joku kertoa
miksi rakkaani pettivät.
Haluan vain huutaa
Haluan repiä kaiken
Enkä enää osaa kai muuta
ja olen aivan eri nainen.

Kun lähden, ette huuda perään
Tämä olkoon varoituksen ääni
koska kun minä suljen silmäni,
Hän herää.

Painajaiset

Nämä painajaiset eivät lopu
ne alkavat uudestaan
pyörivät ja pyörivät

ja kuolen aina vain enemmän

Sinä et jaksa enää
Sinä haluat minut
sinun sanasi ovat vain
epämääräisiä kirjaimia
kaikkien valheittesi joukossa.

Minä olen koukussa
tähän itsekkääseen unelmaan
joka on ikuinen piina
käärmeen purema
Olen maailman lapsi
kaikkien surema

Ihminen

Minä olen Jumala, sinun pitäisi pelätä
mutta et halua, uskoa tai herätä.
Olen ihminen, sinun pitäisi pelätä
ja pelkäät koska olen samannäköinen.
Voin oikeasti koskettaa,
sitä pelkäät, voin oikeasti satuttaa.

Olen ihminen, voin nauraa Jumalalle
koska hän antaisi anteeksi
vaikka viiltäisin ranteesi
päästäisi pahankin taivaalle.

Koska olen ihminen
olen todellinen, olemme pahoja
ja meitä on kuin kaloja meressä,
on Jumala voimaton ihmisen edessä

laitoshoitoo

Minä olen nuori, maailman toivo
arpia, lääkkeitä, laitoshoitoo

En enää tunnista sua
en löydä syitä, miksi rakastua
ihmiseen joka ei tunne mua
alkaa valehtelu taidot harjaantua.

Minä kävelen pitkin seinää,
punaista viivaa
nään mitä muut ei nää,
sen mikä mua piinaa
pelottaa niin saatanasti,
joten tartun viinaan

4 päivää enää,
neljä vuotta myöhässä,
sillä ei ole mitään väliä,
vihdoin loppuu tää hälinä,
silloin seison suorana,
seison pää selvänä.

Minä olen nuori, maailman toivo
arpia, lääkkeitä, laitoshoitoo
Ja auta ei mikään
sehän kuuluu tähän ikään.

Rakkaus

Hän on kieroutunut
hän on paha
 hän on rikkoutunut
ja hänen sanat ovat laki ja käsky viimeinen
miten tiesinkään sen
hän, hän ei ole ihminen.

Kuka minä olen sanomaan?
Pahaa manaamaan,
kun en sen parempi
ole ollut koskaan.
En tänään
en huomenna
en milloinkaan.

Vielä hän satuttaa
yhden kerran ainakin
vielä mieleni pahoittaa
vielä selkään puukottaa
Pelkoni minua pelottaa
Olenkohan enää elossa?

Aina vain häntä rakastan
vaikka sanat ovat vain sumua
illan katveessa sanottuja
pelkoja, suruja

Paheensa myöntää kun myrkky on liennut
Seinät, ovet, pelot, kadonnut.
Silloin ei voida tuomita
sillon ollaan samalla viivalla
ei katsota pahalla,
ei vihaa, ei rakasta
juodaanhan taas huomenna?

Sairas

Löysin hymyn,
sen hymyn kantajan.
Minun pelkoni,
pahan parantajan.

Minä olen sairas,
en kuollut en kuopattu,
miljoonat vaivat
jota ei huomattu.

Onko se sairas joka ei tapa?
Tapa huvikseen?
Tapa tunteita, aatteita
vain ajankulukseen.

Olenko sairas jos itken?
Heikkouteni näin valjastan,
Sairas jos en ole sitkee
ja pahimpani paljastan?

Olenko sairas jos huudan,
Sulle ja Jumalalle?
Kaiken sen jälkeen
maalaan hymyn naamalle?

Jos sulla on vaivat
ja helvetin sekava pää.
Pysyy kiinni Taivas
ja vain kysymys jää:
Oletko sinä sairas?

What a beautiful dream

Like a voiceless scream
as a tearless cry,
you know what I mean
and you know that I lie.

But what a fragile hope
nothing more than love,
in a blink of an eye
it shall be gone.

What a beautiful dream 
where everyone die,
like a voiceless scream
as a tearless cry,
it shall be mine.

What a broken soul
in a hallow heart
that doesn't deserve
what broke apart.

What a innocent smile,
it's just an illusion,
the Devil's eye
will lead you to confusion.

Without a word
you know that I lie,
if it doesn't hurt
you'll have tears in your eyes
that shall be mine.