Rakkaus

Hän on kieroutunut
hän on paha
 hän on rikkoutunut
ja hänen sanat ovat laki ja käsky viimeinen
miten tiesinkään sen
hän, hän ei ole ihminen.

Kuka minä olen sanomaan?
Pahaa manaamaan,
kun en sen parempi
ole ollut koskaan.
En tänään
en huomenna
en milloinkaan.

Vielä hän satuttaa
yhden kerran ainakin
vielä mieleni pahoittaa
vielä selkään puukottaa
Pelkoni minua pelottaa
Olenkohan enää elossa?

Aina vain häntä rakastan
vaikka sanat ovat vain sumua
illan katveessa sanottuja
pelkoja, suruja

Paheensa myöntää kun myrkky on liennut
Seinät, ovet, pelot, kadonnut.
Silloin ei voida tuomita
sillon ollaan samalla viivalla
ei katsota pahalla,
ei vihaa, ei rakasta
juodaanhan taas huomenna?

Sairas

Löysin hymyn,
sen hymyn kantajan.
Minun pelkoni,
pahan parantajan.

Minä olen sairas,
en kuollut en kuopattu,
miljoonat vaivat
jota ei huomattu.

Onko se sairas joka ei tapa?
Tapa huvikseen?
Tapa tunteita, aatteita
vain ajankulukseen.

Olenko sairas jos itken?
Heikkouteni näin valjastan,
Sairas jos en ole sitkee
ja pahimpani paljastan?

Olenko sairas jos huudan,
Sulle ja Jumalalle?
Kaiken sen jälkeen
maalaan hymyn naamalle?

Jos sulla on vaivat
ja helvetin sekava pää.
Pysyy kiinni Taivas
ja vain kysymys jää:
Oletko sinä sairas?

What a beautiful dream

Like a voiceless scream
as a tearless cry,
you know what I mean
and you know that I lie.

But what a fragile hope
nothing more than love,
in a blink of an eye
it shall be gone.

What a beautiful dream 
where everyone die,
like a voiceless scream
as a tearless cry,
it shall be mine.

What a broken soul
in a hallow heart
that doesn't deserve
what broke apart.

What a innocent smile,
it's just an illusion,
the Devil's eye
will lead you to confusion.

Without a word
you know that I lie,
if it doesn't hurt
you'll have tears in your eyes
that shall be mine.