sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Rakkaus

Hän on kieroutunut
hän on paha
 hän on rikkoutunut
ja hänen sanat ovat laki ja käsky viimeinen
miten tiesinkään sen
hän, hän ei ole ihminen.

Kuka minä olen sanomaan?
Pahaa manaamaan,
kun en sen parempi
ole ollut koskaan.
En tänään
en huomenna
en milloinkaan.

Vielä hän satuttaa
yhden kerran ainakin
vielä mieleni pahoittaa
vielä selkään puukottaa
Pelkoni minua pelottaa
Olenkohan enää elossa?

Aina vain häntä rakastan
vaikka sanat ovat vain sumua
illan katveessa sanottuja
pelkoja, suruja

Paheensa myöntää kun myrkky on liennut
Seinät, ovet, pelot, kadonnut.
Silloin ei voida tuomita
sillon ollaan samalla viivalla
ei katsota pahalla,
ei vihaa, ei rakasta
juodaanhan taas huomenna?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti